YTH2 ja johan odottelua

Tässä ollaan melkein jo yli puolivälin tätä ginestä. Viime harjoitus (PH2) meni multa ihan penkin alle ton nilkan vuoksi. Sain diagnoosit lääkäriltä: mun lonkan limapussi on tulehtunut samoin kuin mun akillesjänne. Sen johdosta olin pari päivää vapautuksessa, mutta meidän harjoitus oli ihan kummallisesti järjestetty, nii pääsin onneks osittain osallistumaan siihen. Meiän porukka jaettiin puoliks: osa oli metsässä ja osa kassulla tekees erilaisia hommia, sit rooleja vaihdettiin päittäin. Pääsin osallistumaan kasarmilla olevien mukana harjoitukseen ja aiheena oli hyökkäys.
PH2 jälkeen oli ihan normaaleja kassupäiviä oppitunteineen ja päästiin taas opettelemaan lisää aselajin saloja, jotka olikin aika vaikeita. Viesti on aselajina aika haastava, koska opeteltavaa asiaa on aivan älytön määrä eikä virheille ole varaa (ei sillä että missään muualla olisi). Kuitenkin se on tosi palkitsevaa, kun pääsee "tositilanteessa" tekemään asian x, jonka huomaakin hallitsevansa. Ja kun alkaa ymmärtää sen kokonaisuuden, mikä tästä kaikesta opitusta muodostuu, niin ymmärtää myös sen miten suuri vastuu harteille kohdistuu. Aivan mielettömän kiehtovaa ja motivoivaa.

Nyt on YTH2 loppupuolella; huomenna palataan aamun puolella kassulle. Tässä harjoituksessa ollaan harjoiteltu ylläpitoa ja tehty yks pimeäsiirto, joka meni meidän osalta yllättävän hyvin. Mulla meinas tämäkin harjoitus mennä pieleen, kun kävin alkuviikosta jäätävän, pari päivää jatkuneen päänsäryn johdosta lääkärillä, joka totes mun poskiontelotulehduksen jatkuneen edelleen. Mun poskiontelot on ihan älyttömän turvonneet, mikä varmaan laukas sen päänsärynkin. Lisäks mulle nous kuume, mikä on itselleni tosi harvinaista. Sain kuitenkin kunnon antibiootit ja olo on nyt vähän helpottanut. Toi nilkka ei kuitenkaan ota parantuakseen, vaan se narisee edelleen ja on täynnä nestettä.

Tästä huolimatta pääsin hyppäämään harjoitukseen mukaan yhden lepopäivän jälkeen. Vaikka en oo päässyt osallistumaan puolustuksen harjoitteluun (juostaan asemiin ja harjoitellaan se koko touhu hälytyksen varalta), niin oon saanut viettää aikaa meidän viestikontissa, joka on ehdottomasti yks mun lempparijuttu intissä. Päädyin eilen viestipäivystämään seitsemän tuntia putkeen, enkä oo koskaan oppinut niin paljoa kuin noiden tuntien aikana. Meillä oli esimerkiks jokin aika sitten yksi oppitunti aiheesta x, eikä mulle jäänyt paljon mitään mieleen, koska se aihe oli aika haastava aihe. Mut eilen työskentelin tän asian x kanssa seitsemän tuntia ja nyt osaisin tehä niitä juttuja jo varmaan unissanikin. Täällä rukissa ei nimenomaan ihan hirveesti oo aselajikoulutusta verrattuna esim. aukkiin, joten tollaset on oivia tilaisuuksia päästä oppimaan aselajistaan uusia asioita.

Sunnuntaina meillä on kaks koetta, jonka jälkeen tiistaina alkaa joha. Kukaan ei tiedä koska se alkaa, mitä siellä tehdään, kuinka pitkä matka se on tai kauan se kestää, mutta toivon vaan selviäväni siitä hengissä näiden vaivojen kanssa. En silti keskeytä sitä, se on kuitenkin rukin yks isoimmista jutuista, mitä toisaalta odotan innolla ja toisaalta kammottaa se ajatuskin siitä.

Kirjoitus jatkuu harjoituksen jälkeen:

YTH2 on nyt takana päin ja hyvillä mielin palattiin kassulle viime viikon puolella. Yks harjoituksen suurimmista kohokohdista tais olla se, että eräs joukkueemme taistelija otti tiedustelijan kiinni aseenaan johdintanko ja parikaapeli. Sankari.

Eilen oli kaksi koetta (aselaji ja taktiikka), iltavapailla harjoiteltiin kurssijuhlan speksiä varten ja nyt odotellaan johan alkamista.
Palaan asiaan todennäköisesti lomilla, johon on tj3. Tuntuu ihan utopistiselta päästä kotiin kolmen viikon rutistuksen jälkeen. Sitä ennen on kuitenkin päästävä läpi varmasti yhestä elämäni suurimmasta haasteesta, johasta.

-Kata-