Eka metsäyö ja marssi

Hei taas! 

Täällä ollaan aloittamassa jo neljättä viikkoa. En ehtinyt viikonloppuna kirjoittaa, sillä järjestin perinteiset mökkisynttärit kavereiden kesken. Nyt vapaa-ajalla flunssan kourissa on hyvin aikaa kertailla viime viikon tapahtumia. Viikko oli melko rankka, suoritimme ensimmäisen marssimme sekä yön teltassa. Ammuimme myös ekaa kertaa kovilla panoksilla. Lisäksi harjoittelimme mm. asemarallia, taisteluensiavun antamista, johon sisältyi myös paljon kuumottelemani palomieskanto. 

Tiistai oli aika arkipäivä, pyykinvaihtoa ja liikuntakoulutusta. Yleensä joka viikko meillä on ohjelmassa taistelukoulutuksen lisäksi perusurheilua, kuten kuntopiiriä tai sauvakävelyä. Tekee hyvää vähän irtautua arjesta ja liikkua ilman tetsariakin 😄

Keskiviikkona siirryimme jalan maastoon. Matka ampumaradalle oli yllättävän lyhyt, sitä siis turhaa jännitettiin. Keskiviikko ja torstai oli täynnä rastikoulutusta teltan pystytyksestä kiristyssiteen laittamiseen. Tämä kuuden viikon p-kausi kokeilu syö ole osan ajasta, joten koulutuksetkin ovat sen mukaisia; jäätävällä kiireellä vedettyjä. Tää kokeilu  on muutenkin aika hämmentävä. 

Mulle tuli tosta kypärästä kuhmu otsaan, ku se on niin huonon muotonen (tai siis taistelijalla on väärän muotonen pää)

Joka tapauksessa nämä kaksi päivää olivat rankkoja. Nää helteet on aivan käsittämättömiä varsinkin yli 10 kilon taisteluvarustuksessa. Torstaina meillä oli totuttautumismarssi, jonka pituus oli varmaan jossain 7km paikkeilla. Kunnialla siitäkin selvittiin, vaikka ulkona olikin joku 30 astetta plussaa. 

Tässä siis marssin ja tetsauksen jälkeisiä tunnelmia. 

Perjantaina oli perus lomille valmistautumista, eli mm. asehuoltoa, kenkien plankkausta, kaappien ja tuvan siivousta... 

Parhaiten kuluneelta viikolta jäi mieleen asemaralli, joka oli aivan helvetin rankkaa, mutta hauskaa. Palomieskanto oli todella raskasta ja taitoin myös nilkkani, onneksi en sen pahemmin. Kuitenkin sain kannettua parini! Myös maaten evakuointi oli rankkaa, siinä siis maataan vierekkäin parin kanssa, evakuoitavaa vedetään perässä tetsarista kiinnipitäen. Jälki oli sen mukaista, mum tetsari on vieläkin mudassa ja kassulle palattuamme pesin hiukseni kaksi kertaa, silti löysin vielä illallakin sammalta niiden seasta. En taida ihan heti unohtaa sitä hien ja paskan hajua, mikä meistä jokaisesta lähti noiden kahden päivän jälkeen. Seuraava leiri taitaakin olla sitten E-kaudella. Meillähän ei siis ole mosaleiriä lainkaan, johtuen nimenomaan tästä uudesta kokeilusta... 

Nyt painun takas maaten toivoen tän flunssan loppuvan mahdollisimman pian, kuullaan taas kun on uutta kerrottavaa! 

Ps. Ei vieläkään saatu nimilappuja 😅

-Kata-

Armeijan kaksi ensimmäistä viikkoa

Noniin, nyt on selätetty intin "vaikeimmat" viikot (oon itse eri mieltä). Mä luulen, että nyt se rankka osuus vasta alkaakin. Kerroinkin jo, miten palvelukseen astuminen sujui, joten nyt on vuoro kertoa sen jälkeisistä tapahtumista ja tunnelmista. Synttäreitä vietin 13.7, ei ollut niin normaali syntymäpäivä se.

Kahden viikon aikana oli p1- ja p2b-kokeet, jotka ovat siis monivalintakokeita. En osaa sanoa miten ne meni, sen kuulee sitten myöhemmin. Ei muuten kysytty kukkakauppiaskysymystä lainkaan :( Kannattaa kuitenkin keskittyä kysymyksiin, sillä joukkoon on istutettu kompakysymyksiä ja jopa samoja kysymyksiä useampaan otteeseen. Kysymykset voivat tarkoittaa samaa, mutta ovat vain erilailla muotoiltuja.

Terveystarkastukset suoritettiin tämän viikon alussa. Pienenä vinkkinä tuleville alokkaille kerrottakoon lääkärin sanat: ennen armeijan alkua kannattaa alkaa nousujohteisesti lisäämään kannettavaa painoa, jolloin keho tottuu siihen, luut mukaan lukien, ja näin ollen mm. marssimurtumien riski pienenee. Itsehän en ehtinyt parissa kuukaudessa kauheasti tätä treenata (lääkärin mukaan harjoittelu olisi hyvä aloittaa puoli vuotta aiemmin), joten vähän jännittää, miten keho tulee reagoimaan marsseihin ja painaviin taakkoihin. Meillä kävi varuskunnassa optikko, jolta tilasin tunnetut inttilasit, tosin ne ei oo urho kekkoset vaan aika normaalin näköset. En malta odottaa et saan ne käyttöön!

Lisäksi meillä oli lihaskuntotestit, jotka menivät omalta osaltani odotuksia paremmin. Cooper juostiin torstaina 30 asteen helteessä, monelle se oli lisäksi eka kerta. Oma tulokseni oli 2400 metriä, johon olen enemmän kuin tyytyväinen! Otinkin tavoitteeksi juosta kierroksen lisää intin lopussa. Juoksutestiä ennen lämmittelimme kouluttajien kanssa pitkin kenttää erilaisin liikkein.
Lihaskuntotestit olivat perjantaina. Nekin alkoivat lämmittelyn merkeissä ulkona, jonka jälkeen siirryttiin ah niin raikkaalla sisäilmalla varustetun urheilutalon saliin. Testit alkoivat vauhdittomalla pituudella, jossa itse loikkasin (päätä huimaavat) 190 senttimetriä :D
Niiden jälkeen suoritettiin istumaannousut, jossa tekniikka oli tärkeässä roolissa. Kädet on pidettävä ristittynä takaraivolla eikä ne saa irrota toisistaan. Kyynärpäiden tulee koskettaa polvia ylös noustessa. Omalta osaltani vatsat menivät hyvin, sain 40 toistoa.
Etunojapunnerruksissakin tekniikka oli tärkeä, käsien tulee olla edestä katsottuna 90 asteen kulmassa (kämmen-kyynärpää-olkapää). Lisäksi on noustava ylös asti eikä maahan saa lässähtää makaamaan. Meillä ei ollut sitä, että rinnan olisi tarvinnut osua apurin nyrkkiin. Nämäkin menivät mielestäni hyvin, sain jopa 27 toistoa! Sain siis jokaisesta oikeastaan samalla oman ennätyksen. Ja sanottakoon, että kannattaa oikeasti harjoitella edes vähän, jos kyseiset liikkeet ovat aivan tuntemattomia itselle.

Viime viikolla meillä oli totuttautumis- eli räkäpääammunnat. Se oli ihan hauskaa, vaikka ulkona olikin yli 30 astetta KUUMAA. Lisäks me puettiin päälle tetsarit, jotka ovat about 17 kokoa liian isot jokaiselle naiselle. Kuitenkin kaikki selvisivät lyhyen kävelyn toimintapaikalle ja takaisin. Kun päästiin takas kassulle ja otettiin kamppeet pois päältä, oli se hien määrä ihan sanoinkuvaamaton. En ees tiennyt, et ihminen voi hikoilla sillä tavalla. Seuraava kuva kertoo ehkä kaiken tarvittavan. Siihen vielä lisättäköön, että myös housut oli hiestä märät :'D Ampumaratapäivää ja marsseja odotellessa...

Päivittäin on ollut kaikenlaista opittavaa mm. sulkeisten ja oppituntien muodossa. Ollaan treenattu ampuma-asentoja, aseen käsittelyä, tahtimarssia, vaikka mitä... Lisäks meillä on ollu päivittäinen sipa (siivouspalvelu). On muuten uskomatonta, miten paljon yhen päivän aikana kertyy likaa ja paskaa tupaan. Mielestäni kaikki on ollut mielenkiintoista ja tää kaks viikkoa on ahdettu niin täyteen opittavia asioita, että kyllä siinä pää meinaa mennä pyörälle. Ens viikolla meillä alkaa sitten enemmän siihen taisteluun liittyvät koulutukset. Odotan niitä innolla, mutta myös vähän jännittää, koska helteille ei näy loppua ja muutenkin luulisin tulevan viikon olevan aika raskas fyysisesti. Jos oikeen vaikeeks menee niin onneks meillä on kuitenkin aaaaivan loistava tupa. Meiän muijat on kaikki älyttömän mukavia ja rentoja, samoin kuten muutkin jaoksessamme asuvat henkilöt.

Tupa 9!!

Tällä viikolla haettiin myös viimeisetkin varusteet, nimittäin talvikamppeet. Toivottavasti niitä ei tarvita vielä pitkään aikaan. Barettia ollaan särmätty viime viikosta lähtien; ehkä joskus se ei enää näytä karjalanpiirakalta.

Niin juu, viime sunnuntaina Niinisalon varuskunnassa oli omaisten päivä. Oli ihan kivä nähdä läheisiä

Eilen perjantaina soitteli siis ekat lomat. Tuntu aika jännältä tulla kotiin; en ensinnäkään tiennyt, mitä pukea päälle.. Koirat ei aluks tunnistanut mua.. :D Ennen lomille lähtöä meillä oli sipaa ja kaappien tarkastus, jossa jokaisen kaapin pitää olla siis täysin samannäköinen. Kapteeni piti meille pienen puheen ja sitten kuulu lomille mars. Huomenna on taas paluu arkeen, oon ihan innoissani jo menossa takas kassulle. Palailen asiaan varmaan ens viikonloppuna kera uusien kokemusten (ja toivottavasti nimikylttien)!

-Kata-

Ensimmäiset päivät

Alokas Huru täällä hei! 

Ajattelin nyt ennen nukkumaanmenoa nopeesti kirjottaa puhelimella, että mitä täällä on nyt ekojen päivien aikana tapahtunut. Tosiaan nyt on keskiviikkoilta ja maanantaina astuin palvelukseen. 

Vietin viikonlopun Ruisrockissa parhaan ystäväni kanssa ja siellä mua alkoi aikalailla jännittää tämä armeija. Maanantaina herätessäni tajusin lähdön olevan kohdalla. Makasin hetken keskellä huoneeni lattiaa miettien mihin olen lähtenyt mukaan. Kuitenkin jännitys väistyi hyvin pian ja matka Niinisaloon alkoi. Varuskunnan porteilla näytettiin PAM ja henkkarit ja meidät vietiin tarkastuksiin (laukut). Tämän jälkeen mentiin halliin, jossa selvisi kunkin alokkaan p-kauden yksikkö. Itse olen 2. Patterissa eli viestissä. Hallista kävelimme hakemaan ekoja varusteita, jotka vietiin yksikköön. Saimme valita vapaana olevista punkista mieluisan. Varusteita haettiin toistamiseen, jonka jälkeen päästiin vaihtamaan vaatteet. Onhan nää ihan kunnon telttoja ja useat vaatteet vielä hyvin kuluneet, mutta näillä pärjää. 

Ensimmäinen päivä oli kamalaa häslinkiä, kukaan ei tiennyt mistään mitään, kaikkia jännitti ja johtajillekin se oli iso askel. Ekana päivänä kuljettiin tahditta muodossa, laitettiin punkat ja kaapit kuntoon ja odoteltiin. On totta, että armeijassa on aina kiire odottamaan :D

Ensimmäinen aamu ei ollut lainkaan paha, heräsin jo vähän ennen kello kuutta. Aamupala oli kello 7, joten aamulla ehti valmistautua hyvin. Tiistaina meille annettiin rokotukset. Niitä ei kannata jännittää, se on Oikeasti äkkiä ohi, istut penkille ja rokote on jo laitettu. Tosin kädet on kyllä kipeet nyt. Tiistaina oli varusteiden vaihtoa ja lisää odottelua. Myös oppitunteja on riittänyt näihin päiviin. 

Tänään keskiviikkona oli lisää varustehakua, haimme myös morsiamet/sulhaset (rynkyt). Täällä on ollut aivan älyttömän kuuma, onneks ollaan saatu kulkea ilman takkia. Tosin tänään tst-kamoja hakiessamme seistiin muodossa melko kauan, oli kuuma, aurinko paisto päin näköä ja eikun mä pyörryin 😅 sankari.. Ei mut suosittelen oikeesti juomaan PALJON ja kantamaan vesipulloa aina mukana jos se vaan sallitaan. Sain kuitenkin ton episodin jälkeen haettua ja kannettua omat kamat itse takas yksikköön! Tänään meiltä on myös alettu vaatia enemmän, tahtimarssi tulee hallita, samoin kuin puhuttelu. Tähän mennessä kaikki on lyhykäisyydessään mennyt hyvin ja vaikka häslinkiä on ollut, on ollut myös kivaa ja meidän tupa on tosi kiva samoin kuin alikitkin. 

En tosiaan tiedä,  mihin yksikköön haluan p-kauden jälkeen, mutta eiköhän se tästä selviä. Huomenna on p1-koe eli pällikoe! Saas nähdä miten mun matikkapää taipuu laskuihin näissä lämpötiloissa mitä täällä Nibizan aurinkorannoilla on. Lisäksi viikonloppuna on omaisten päivä ja mun syntymäpäivä! Ensi viikolla ainakin cooperin testi.. Jännittää. Sitä seuraavana viikonloppuna onkin jo ekat lomat! 

Viimeisenä vielä sanottakoon, että ei tänne tulemista kannata jännittää, kaikki opetetaan kyllä ja aina voi kysyä. Ote kiristyy päivien edetessä, mutta ei ne johtajat täällä tahallaan tai kiusatakseen huuda tai mesoa. Tietty onhan tää kauhee muutos ja juuri kurin lisääntyessä saattaa alkaa ahdistaa, mutta ei sitä kannata henkilökohtaisesti ottaa. Johtajien on oltava tiukkoja, jotta asiat varmasti ymmärretään. Kovaa on puhuttava, jotta asiat varmasti kuullaan. Kaikki selviää tästä kyllä, niin pojat kuin tytötkin! 

Ensi postauksessa lienee enemmän tietoa ekoista viikoista ja joitakin kuvia mahdollisesti! 

-Kata-

STJ6 fiiliksiä

Joo o. Kyllä on kuulkaa aamut vähentynyt siihen malliin et oksat pois. Pian saakin alkaa laskemaan toisenlaisten aamujen vähenemistä. Just stj oli joku 70... Aika menee aivan älyttömän nopeeta, eli jos sun palvelukseen on aikaa vielä ainakin 100 tai 200 tai 400 päivää, niin believe me, se aika vilisee silmissä. Kannattaa siis jaksaa mm. treenata (muttei silti ottaa liian suurta stressiä siitä.)

Oon käynyt läpi vaikka ja mitä tunteita. Oon koko ajan ollut kyllä innostunut, mutta silti välillä on itkettänytkin. Viimeksi eilen illalla vollotin, miten en tuu selviämään kuntotesteistä... :'D Se on kuitenkin vaan tosiasia, että kaikki nää tunteet on normaaleja ja se on okei käydä ne läpi ellei jopa kannattavaa.

Oon muiden palvelukseen astuvien naisten kanssa pohtinut vaikka ja mitä. Meitä kaikkia stressaa monet samat asiat, kuten kuukautisiin ja vessassa käyntiin liittyen. Ajattelinkin, että vois olla mielenkiintoista kirjoittaa joskus myöhemmin postaus ennakkoluuloista, peloista ja onko ne toteutuneet armeijassa. Sitä odotellessa :D

Kaikki kamat on jo suurinpiirtein pakattu valmiiks, eli kun sunnuntain ja maanantain välisenä yönä tuun kotiin Ruissista, siirrän kamat vaan kassiin ja aamulla lähdenkin sitte Niinisaloon parin muun porilaisen kanssa. Nyt ei voi muutakun odottaa. Ja vähän jännittää.. Tai ei niin vähääkään vaan ehkä hiukan liikaa...

Niin ja jos joku haluaa seurata mua snäpissä tai instassa, joita päivitän useammin kuin blogia, niin molemmat löytyy nimellä tiskijukka.

-Kata-

Inttiin valmistautuminen fyysisesti

Ajattelin kirjoittaa tästä nyt pienen pätkän, kuitenkin jotakuta se saattaa kiinnostaa tai jopa auttaa. Miten mä oon valmistautunut armeijaa varten?

Mähän siis hain armeijaan vasta helmikuun lopulla, joten mun treenaaminen on ollut aika vähäistä joihinkin muihin verrattuna. Päätöksen tehdessä aloin myös harjoittelemaan vähän. En ole koskaan ollut sali-ihminen; olen kyllä joskus käynyt salillakin, mutta pääsääntöisesti urheiluni on koostunut lenkkeilystä, kotitreeneistä ja ratsastuksesta.

Inttiä varten aloin käyttämään Marsmars-ohjelmaa, jota ehdottomasti suosittelen kaikille. Sieltä löytyy erilaisia ohjelmia ja haasteita. Itse olen käynyt läpi mm. punnerrus- ja lankkuhaasteet. Cooperia en ole juossut kertaakaan elämäni aikana, ehkä tällä viikolla olisi korkea aika kokeilla sitä...

JUOKSU-/KÄVELYLENKIT

- Olen lenkkeillyt joka viikko enemmän tai vähemmän juosten. 

- Välillä olen kävellyt pitempiä matkoja reppu selässä painoa vaihdellen. Kannattaa pyytää kaveria seuraksi, sillä yksin nuo matkat on aika tylsiä.

LIHASKUNTO

- Aloitin punnerrukset Marsmars-ohjelman punnerrushaasteella. Viisi naisten punnerrusta oli aluksi kova pala. Kuitenkin lopulta onnistuin saamaan 35 miesten punnerrusta (en siis minuutissa kuitenkaan). Eli ehdottomasti kannattaa sitkeästi jaksaa treenata niitä. Tein naisten punnerruksia varmaan kuukauden, jonka jälkeen vaihdoin miesten punnerruksiin kiinnittäen huomiota oikeanlaiseen tekniikkaan. Tyylinäyte löytyy täältä (pv:n vaatimukset voi erota tuosta hieman, kuitenkin pääpiirteittäin tuo on hyvä video). En tiedä kuinka tarkkaan sitä siellä katsotaan tyyliä mutta käsien tulisi olla tosiaan hartioiden leveydellä, jalkojen yhdessä tai vähän erillään toisistaan ja on mentävä riittävän alas, eli rinta koskettaa apurin nyrkkiä, näin mulle on sanottu.

- Vatsalihaksia en ole treenannut yhtä paljoa. Kuitenkin olen tehnyt lankkuhaastetta ja välillä istumaannousuja. Niissäkin on omat sääntönsä, miten ne tulee tehdä. Kädet ainakin pidetään niskan takana, jolloin kyynärpäät osuu polviin, josta lasketaan suoritusten määrä. 

- Pituushyppyä en ole myöskään juurikaan harjoitellut... 

- Leukojahan ei enää armeijassa testata, mutta olen silti niitä välillä tehnyt, meillä kun on tanko. Teen välillä kuminauhan avulla, jolloin saan enemmän toistoja kuin ilman kuminauhaa. 

En todellakaan oleta pääseväni helpolla armeijan fyysisistä koettelemuksista. Olen aina ollut suhteellisen hoikka, kuitenkin viime aikoina olen saanut painoa nousemaan aktiivisella liikunnalla ja  ruokamääriä kasvattamalla. Jos kunto loppuu, on vain pyrittävä sisun voimalla jatkamaan loppuun asti.

Jännittää kyllä, miten selviän painavista kantamuksista ja pitkistä matkoista. Myös kuntotestit jännittää, sillä kyllähän hyvät pisteet saamalla edesauttaa omaa etenemistään mahdollisesti johtajakoulutukseen. Nyt olen kuitenkin ottanut vähän rauhallisemmin ja yrittänyt olla stressaamatta (eli siis eilenkin itkin epätoivoisena, miten huono olen tekemään istumaannousuja :D...) 

Ei tässä viikossa enää kuitenkaan hirveän isoja muutoksia saa aikaan. 

Tässä voi olla väärää/muuttuvaa tietoa, mutta esim. lihaskuntojutut olen oppinut jo palveluksen suorittaneilta ihmisiltä sekä mm. erilaisista varusmiesoppaista. En löydä kuvaa tulostaulukosta, mutta sen löytää jostain oppaasta. Varusmiesoppaasta löytyy Cooperin testin pisteytys. Täällä on vuoden 2017 opas, sivulla 18 taulukko. 

-Kata-