Armeijan kaksi ensimmäistä viikkoa

Noniin, nyt on selätetty intin "vaikeimmat" viikot (oon itse eri mieltä). Mä luulen, että nyt se rankka osuus vasta alkaakin. Kerroinkin jo, miten palvelukseen astuminen sujui, joten nyt on vuoro kertoa sen jälkeisistä tapahtumista ja tunnelmista. Synttäreitä vietin 13.7, ei ollut niin normaali syntymäpäivä se.

Kahden viikon aikana oli p1- ja p2b-kokeet, jotka ovat siis monivalintakokeita. En osaa sanoa miten ne meni, sen kuulee sitten myöhemmin. Ei muuten kysytty kukkakauppiaskysymystä lainkaan :( Kannattaa kuitenkin keskittyä kysymyksiin, sillä joukkoon on istutettu kompakysymyksiä ja jopa samoja kysymyksiä useampaan otteeseen. Kysymykset voivat tarkoittaa samaa, mutta ovat vain erilailla muotoiltuja.

Terveystarkastukset suoritettiin tämän viikon alussa. Pienenä vinkkinä tuleville alokkaille kerrottakoon lääkärin sanat: ennen armeijan alkua kannattaa alkaa nousujohteisesti lisäämään kannettavaa painoa, jolloin keho tottuu siihen, luut mukaan lukien, ja näin ollen mm. marssimurtumien riski pienenee. Itsehän en ehtinyt parissa kuukaudessa kauheasti tätä treenata (lääkärin mukaan harjoittelu olisi hyvä aloittaa puoli vuotta aiemmin), joten vähän jännittää, miten keho tulee reagoimaan marsseihin ja painaviin taakkoihin. Meillä kävi varuskunnassa optikko, jolta tilasin tunnetut inttilasit, tosin ne ei oo urho kekkoset vaan aika normaalin näköset. En malta odottaa et saan ne käyttöön!

Lisäksi meillä oli lihaskuntotestit, jotka menivät omalta osaltani odotuksia paremmin. Cooper juostiin torstaina 30 asteen helteessä, monelle se oli lisäksi eka kerta. Oma tulokseni oli 2400 metriä, johon olen enemmän kuin tyytyväinen! Otinkin tavoitteeksi juosta kierroksen lisää intin lopussa. Juoksutestiä ennen lämmittelimme kouluttajien kanssa pitkin kenttää erilaisin liikkein.
Lihaskuntotestit olivat perjantaina. Nekin alkoivat lämmittelyn merkeissä ulkona, jonka jälkeen siirryttiin ah niin raikkaalla sisäilmalla varustetun urheilutalon saliin. Testit alkoivat vauhdittomalla pituudella, jossa itse loikkasin (päätä huimaavat) 190 senttimetriä :D
Niiden jälkeen suoritettiin istumaannousut, jossa tekniikka oli tärkeässä roolissa. Kädet on pidettävä ristittynä takaraivolla eikä ne saa irrota toisistaan. Kyynärpäiden tulee koskettaa polvia ylös noustessa. Omalta osaltani vatsat menivät hyvin, sain 40 toistoa.
Etunojapunnerruksissakin tekniikka oli tärkeä, käsien tulee olla edestä katsottuna 90 asteen kulmassa (kämmen-kyynärpää-olkapää). Lisäksi on noustava ylös asti eikä maahan saa lässähtää makaamaan. Meillä ei ollut sitä, että rinnan olisi tarvinnut osua apurin nyrkkiin. Nämäkin menivät mielestäni hyvin, sain jopa 27 toistoa! Sain siis jokaisesta oikeastaan samalla oman ennätyksen. Ja sanottakoon, että kannattaa oikeasti harjoitella edes vähän, jos kyseiset liikkeet ovat aivan tuntemattomia itselle.

Viime viikolla meillä oli totuttautumis- eli räkäpääammunnat. Se oli ihan hauskaa, vaikka ulkona olikin yli 30 astetta KUUMAA. Lisäks me puettiin päälle tetsarit, jotka ovat about 17 kokoa liian isot jokaiselle naiselle. Kuitenkin kaikki selvisivät lyhyen kävelyn toimintapaikalle ja takaisin. Kun päästiin takas kassulle ja otettiin kamppeet pois päältä, oli se hien määrä ihan sanoinkuvaamaton. En ees tiennyt, et ihminen voi hikoilla sillä tavalla. Seuraava kuva kertoo ehkä kaiken tarvittavan. Siihen vielä lisättäköön, että myös housut oli hiestä märät :'D Ampumaratapäivää ja marsseja odotellessa...

Päivittäin on ollut kaikenlaista opittavaa mm. sulkeisten ja oppituntien muodossa. Ollaan treenattu ampuma-asentoja, aseen käsittelyä, tahtimarssia, vaikka mitä... Lisäks meillä on ollu päivittäinen sipa (siivouspalvelu). On muuten uskomatonta, miten paljon yhen päivän aikana kertyy likaa ja paskaa tupaan. Mielestäni kaikki on ollut mielenkiintoista ja tää kaks viikkoa on ahdettu niin täyteen opittavia asioita, että kyllä siinä pää meinaa mennä pyörälle. Ens viikolla meillä alkaa sitten enemmän siihen taisteluun liittyvät koulutukset. Odotan niitä innolla, mutta myös vähän jännittää, koska helteille ei näy loppua ja muutenkin luulisin tulevan viikon olevan aika raskas fyysisesti. Jos oikeen vaikeeks menee niin onneks meillä on kuitenkin aaaaivan loistava tupa. Meiän muijat on kaikki älyttömän mukavia ja rentoja, samoin kuten muutkin jaoksessamme asuvat henkilöt.

Tupa 9!!

Tällä viikolla haettiin myös viimeisetkin varusteet, nimittäin talvikamppeet. Toivottavasti niitä ei tarvita vielä pitkään aikaan. Barettia ollaan särmätty viime viikosta lähtien; ehkä joskus se ei enää näytä karjalanpiirakalta.

Niin juu, viime sunnuntaina Niinisalon varuskunnassa oli omaisten päivä. Oli ihan kivä nähdä läheisiä

Eilen perjantaina soitteli siis ekat lomat. Tuntu aika jännältä tulla kotiin; en ensinnäkään tiennyt, mitä pukea päälle.. Koirat ei aluks tunnistanut mua.. :D Ennen lomille lähtöä meillä oli sipaa ja kaappien tarkastus, jossa jokaisen kaapin pitää olla siis täysin samannäköinen. Kapteeni piti meille pienen puheen ja sitten kuulu lomille mars. Huomenna on taas paluu arkeen, oon ihan innoissani jo menossa takas kassulle. Palailen asiaan varmaan ens viikonloppuna kera uusien kokemusten (ja toivottavasti nimikylttien)!

-Kata-