P4. Viikko mehässä

Otsikko lienee harhaanjohtava, koska meil ei oo oikeesti ollut yhtäkään metsäyötä kuluneella viikolla... Mut ollaan me silti melkein joka päivä metsässä rymytty (sen huomaa myös mustelmista).  Me ollaan koko viikko marssittu edes takaisin kassun ja ampumaradan välillä sekä muualla lähimaastossa. Kulunut viikko on ollut todella mielenkiintoinen, mutta myös raskas. Tää flunssa (joka alkaa onneksi olla pikku hiljaa ohi yskää lukuunottamatta) ei oo ainakaan helpottanut menoa, mutta hyvin jaksoin viimeisenkin marssin takas yksikköön. On ihan sairaan siistiä nähdä, millee varsinkin muijat jaksaa painaa eteenpäin vaikka käsi ois paketissa. Ja ihanaa, miten kaikki tsemppaa toisiaan.

Meille koulutettiin kaikenlaista jännää, mm. telamiinan asennusta ja kertasingon käyttöä... Vaikka ja mitä. Meillä oli myös kolmet ammunnat, jotka menivät omalta osaltani ihan hyvin. Yks päivä meillä oli kestävyysharjoitus ja tällä kertaa mentiin juoksemaan. Sillä lenkillä mua jotenkin onnistui ampiainen pistämään käteen. Ei tuntunut kivalta tetsata seuraavana päivänä :D

Lämpötilat ei oo edelleenkään hellittäneet. Onneksi yks päivä tuli kunnon ukkos- ja sadekuuro.. Oli ihanaa marssia syömään ukkosen jylistessä yläpuolella. Tällä viikolla ollaan syöty pakkiruokaa aikalailla. Se on hyvää, mutta niin saakelin kuumaa. Siis kuumempaa kun kuumaa. Oikeesti.

Meidän yksikkö oli tämän viikonlopun kiinni, mutta itse lähdin kuitenkin viikonloppuvapaille juhlimaan äitini häitä. Ens viikolla varmaan tetsataan yhtä paljon ku tällä viikolla, joten ei ainakaan ehdi nämä nykyiset mustelmat ees haalentua, kun uudet tulee tilalle.

Päällimmäisenä tästä viikosta jäi mieleen ammunnat ja se fiilis kun pääs takas kassulle, vaikka happi oli heikko ja jalat aivan soosia. Myös se ukkoskuuro oli kiva piristys tänne aavikon keskelle. Nassen eli suojanaamarin tiiveyskoe oli myös mieleenpainuva. Jännitin sitä koko intin alun ihan kympillä. Ne varusteet on helvetin hiostavat eikä nasse päässä hengittäminen oo kovin helppoa. Kuitenkin kun pysyy rauhallisena ja muistaa hengittää syvään ja hitaasti, niin se ei oo lainkaan kamalaa. Koe meni niin, että ensin puettiin varusteet päälle (siis täystaisteluvarustus + suojavarustus sisältäen sadevaatteet, kumisaappaat, nahkahanskat sekä naamarin). Sen jälkeen käveltiin vähän matkaa ja mentiin konttiin sisälle, missä sytytettiin sellanen kyynelkaasujuttu palamaan. Siinä sitten seistiin jonkun aikaa, paitsi jos kyynelkaasua pääsi iholle, niin sai poistua. Tämän jälkeen suoritettiin puhdistusprosessi ja avot. Ei se ollut lainkaan niin kamalaa, mitä olin mielessäni maalaillut.

Kai tää riittää tältä kertaa, pyrin taas ens viikonloppuna kertoilemaan uusista jutuista!
Pahoittelen tekstin sekavuutta, en oikeen osaa jäsennellä näitä mun ajatuksia järkevästi.

-Kata-