20km marssi ja 5 päivän leiri

Meiän kouluttaja sanoi, että nää sotaharjoitukset on harjoituksia eikä mitään leirejä, mut toi termi "leiri" on vähän maanläheisempi, joten uhmaan nyt rajoja ja käytän sitä kuitenkin otsikossa...

Maanantai-aamuna lähdön aikaan

Viime viikko me asusteltiin Niinisalon metsissä meiän AUK-porukan kesken. Maanantaina aamulla oli lähtö ensimmäiselle paikalle, missä perustettiin meidän komentopaikka. Tässä harjoituksessa tehtiin samoja juttuja, kun siinä edellisessäkin, mut nyt siirryttiin enemmän ja syvennyttiin viestijuttuihin paremmin. Lisäks me oltiin siellä aina maanantaista perjantaihin. Puolet viikosta satoi vettä, välillä ihan kunnollakin. Kaikki oli märkää ja kylmää, mut mua ei henkilökohtasesti oikeestaan ottanut se päähän. Täytyy vaan osata pukeutua oikein ja pystyttää teltta riittävän hyvin niin pysyy sekin paremmin kuivana sisältä.

Kaikin puolin tää kulunut viikko oli hauska vaikkakin tosi rankka. Noiden viiden päivän aikana nukuin yhteensä ehkä 10-15 tuntia ja sen kyllä huomas. Mut se on käsittämätöntä, miten keho vaan jakso painaa eteenpäin. Viimeisenä päivänä vasta oikeesti alkoi viimeisellä ajoneuvoihin nousulla tehdä rankkaa kiivetä sinne eemelin lavalle. Viikon valvomisen ja sykkimisen sekä tetsarin kantamisen jälkeen on kyllä tehny hyvää vaan maata. Ja syödä jäätelöä ja sipsejä ja suklaata... Btw, vein mukanani 1,5kg irtokarkkeja enkä ois voinu olla tyytyväisempi; mulla oli aina jossain taskussa karkkia, mikä piristi kummasti.

Yöt oli ehkä rankimpia, kun vartiovuoroja oli yleensä se kolme/yö. Eli vaikka klo 23-00 oli eka, sit tunnin unet ja 01-03 tuplavuoro. Siinä oli ihmisen mieli melkosissa psykooseissa välillä :D Oon kirjottanut mun puhelimen muistioon yöllä näin: "Enää 80 päivää, niin ei tarvi enää tehdä vartiovuoroja eikä vahtia kipinää, vaan voi (toivottavasti) nukkua koko yön putkeen. Oon nyt teltalla kipinässä, viestikontin valot näkyy parin kymmenen metrin päästä ja sähkövoimakoneen tasaisen tappava hurina kantautuu tänne hyvin. Täällä on aivan säkkipimeetä, näin pimeetä ei oo ennen ollut. Koko päivän on satanu kaatamalla ja kaikkialla on märkää. Onneks on sadevaatteet enkä oo kastunut viel kovin pahasti näiden päivien aikana. Mua väsyttää niin älyttömästi ja univaje on vahvasti läsnä. Joudun jatkuvasti liikkumaan, etten nukahda pystyyn. Äsken mä suoritin kuivahiihtoa paikoillani... Rajua huitomista käsillä pari minuuttia ja oon taas vähän enemmän elossa.

Illan aatteita valvomisesta (klo 2am).. Pahoittelen kielenkäyttöäni, mut haluun antaa aidon ja rehellisen kuvan intistä mun silmin. Siellä mieliala vaihtelee suuresti ja nämä hetkelliset vitutukset kuuluu asiaan eikä niitä kuulu peitellä.

Harjoituksen aikana meillä oli taisteluammunnat, missä me oltiin puolustava joukko. Mä toimin ryhmänjohtajana ja mun tehtävä oli johtaa sitä ammuntaa niin, että tarvittaessa määräsin tulen keskitettäväksi johonkin suuntaan yms. Se oli sairaan siistiä. Lisäks meillä oli tuliylläkön harjoittelua, missä meihin hyökätään kesken moottorimarssin ja meidän tilanteessa oli pakko taistella vastaan, koska pakoreittiä ei ollut. Siinäkin mä satuin toimimaan ryhmän- sekä joukkueenjohtajana ja sekin oli niin mieletöntä. Päästiin ampumaan se koko touhu räkäpäillä. Siinä hypätään jäätävää vauhtia pois eemeleistä ja aletaan räiskimään vihollista kohti samalla suojautuen.

Näihin maisemiin oli kiva herätä keskiviikkoaamuna kunnon sateiden jälkeen.

Edellisellä viikolla meillä oli maanantaina 20 kilometrin marssi. Kirjoitin siitä silloin puhelimen muistioon näin: "Marssi ohi. Se oli sellanen 20km ja se meni kyl pirun äkkiä eikä ollut lainkaan paha. Toki jalat oli aivan hemmetin soosia ja mul on rakko rakon päällä sekä lantioluut mustelmissa, kun taisteluliivi paino siihen. Lisäks mun hartiat ja selkä on melkosen jumissa, kun alkumatkasta tetsari oli lantiovyön löystyttyä valahtanut alas painaen hartioihin. Silti matka taittui nopeesti hyvällä porukalla eikä kukaan valittanut turhasta. Oon kyl niin onnellinen näiden ihmisten kanssa. Mua jännittää kyl tulevat marssit, varsinki jos pääsen RUK, ni siel on sit joha ja kirkkis sun muut. Niissä onki sit melkosesti jaksamista oivoi... Ei tää 20km tunnut sit enää missään.

Oon kirjottanut mun puhelimen muistioon seuraavana päivänä näin: "Jalat ihan saakelin kipeet, koska jäätävät vesikellot varsinkin oikeessa jalassa. Flunssa koittaa myös puskee päälle ja nyt yksikössä on enterorokkoa ja vatsatautia. Rukoilen etten sairastu kumpaankaan. Tän päivän ammunnat meni yllättävän huonosti itse kullakin ja mulla ainakin omaan tasoon nähden ei sujunut. Tähtäimet oli pisin sitä ittiään, kun ollaan ammuttu viimeks P-kaudella ja me ammuttiin nyt vaan yks kohdistusammunta eikä se todellakaan riittänyt.

Päädyin ekaa kertaa käymään veksissä (rip veksineitsyys), jossa mulla todettiin korva- ja poskiontelotulehdus, jotka sain onneks kukistettua antibiootilla aika nopeesti.

-Kata - aliupseerioppilas Huru-