Valintatilaisuus

Viime kirjoituskerrasta onkin jo tovi aikaa, sillä armeijan saralla ei ole tapahtunut mitään mielenkiintoista, tämän viikon tiistaita lukuunottamatta. Muulta osin elämäni onkin ollut varsin mielenkiintoista. Kotiuduin juuri Ranskasta, jonne lähdin asumaan vajaaksi kuukaudeksi. Lähtö tapahtui muutaman päivän varotusajalla. Reissu oli loistava ja sain taas uusia ystäviä ympäri maailmaa. Kotiin oli kuitenkin palattava, koska noin kuukausi sitten postilaatikkoon kolahti kutsu naisten naisten vapaaehtoisen asepalveluksen valintatilaisuuteen. Siispä saavuin Suomeen 6.4 ja 10.4 oli Turussa valintatilaisuus. 

Ajoin Turkuun itsekseni eikä oikeestaan missään vaiheessa jännittänyt... Paitsi kun pääsin perille, niin johan alkoi perhoset lennellä :D... Heti parkkipaikalla onneksi sain seurakseni toisen nuoren naisen ja yhdessä käveltiin liikennettä ohjaavien kurkkusalaattien ohi sisätiloihin. Siellä tarjottiin ensiks leipä ja kahvi, jonka jälkeen auditoriossa tilaisuus julistettiin avatuksi. Valintatilaisuus oli jaettu A ja B osaan, joista A oli aamulla ja B alkoi 11:30. Kuuluin itse jälkimmäiseen ryhmään, jossa meitä hakijoita oli enemmän. Koko päivä oli aikalailla istuskelua, kuuntelua ja odottelua. Ensin meille pidettiin vapaaehtoisen asepalveluksen oppitunti, jossa puhuttiin jo varmasti monelle tutuista asioista. Lyhyen tauon jälkeen jo kotiutuneet ja vielä armeijassa olevat naissotilaat puhuivat kokemuksistaan, antoivat vinkkejä ja vastasivat kysymyksiin. Lisäksi saimme kokeilla taisteluvarustusta, joka ei ollut lainkaan niin paha kuin itse odotin. Siitä kylläkin puuttui joitakin varusteita, joten se ei ollut täyspainoinen. Vasta päivän loppupuolella alkoivat lääkärintarkastukset ja haastattelut, joita olin jännittänyt koko päivän. Olin aikalailla viimeinen, joka niihin meni ja eräs iso herra vitsaili meille, että parhaat paikat jaetaan viimeisille. Olisipa asia näin :D

Lääkärintarkastus ei vastannut lainkaan odotuksiani. Kuvitelmissani lääkäri tutki minut suurennuslasilla läpikotaisin, mutta todellisuudessa naureskelimme erikoista sukunimeäni sen muutaman minuutin ajan, kun siellä huoneessa olin. Tämän jälkeen oli haastattelu, joka sekin kesti maksimissaan kaksi minuuttia. Minulta kysyttiin vain, että minne ja milloin haluaisin mennä ja olenko valmis ottamaan lyhyelläkin varotusajalla 2/18 paikan vastaan. Haastattelun jälkeen päivä oli osaltani ohi ja lähdinkin ajamaan takaisin Poriin. Päivä oli tavallaan niin uuvuttava, että nukahdin heti klo 19 päästyäni kotiin.

Nyt ei voi taas muuta kuin odotella ja toivoa, että posti tuo tullessaan kivoja kirjeitä. En pidä lainkaan varmana, että juuri minut valitaan suorittamaan asepalvelusta, mutta toivon todella, että olen yksi niistä onnekkaista. Ollaan taas kuulolla, kun osaan kertoa enemmän tilanteestani!

-Kata-