Eilen oli vapaaehtoinen tutustuminen Niinisalon varuskuntaan. Kävin sitä ennen pääsykokeissa, joten päivä oli pitkä, mutta ennen kaikkea mielenkiintoinen ja kaiken sen ajamisen arvoinen. Tää tapahtuma oli vissiin joku kokeilu siellä ja mun mielestä on kyllä tosi hyvä idea järjestää tuleville varusmiehille mahdollisuus käydä tutustumassa tulevan varuskunnan ympäristöön, kalustoon ja aselajeihin. Voi olla, että tällasia tapahtumia on ollut ennenkin, en osaa sanoa.
Niinisaloon päästyäni meiät vietiin ryhmissä varuskunnan sisäpuolelle, missä mentiin kiertelemään eri aselajipisteitä. Siellä oli mm. tiedustelu, sotakoiranohjaaja, kranaatinheitintouhuja ja vaikka mitä.
Käytiin tutustumassa tupiin ja päästiin ruokailemaan. Lisäks auditoriossa oli kapteenin, sotilaspapin, vmtk:n ja kuraattorin puheita. Siellä sai kysyä kaikesta maan ja taivaan väliltä.
Itselläni tämä tapahtuma ainakin laski paineita eikä ehkä jännitä ihan niin paljoa, kun hiukan tietää mihin sitä ollaan menossa. Tietysti olotila on varmasti eri heinäkuun 9.pvä :'D nimim. hirveä jännittäjä. Oon tässä stressannut ja pohtinut, että mitkä aselajit mua kiinnostaa ja tuolla sain kyllä paljon uusia ideoita ja ehkä nyt on vähän helpompaa täyttää alokaskysely. Vaikka se ei olekaan sitova ja mieli voi muuttua p-kaudella, niin oishan se kiva vähän tietää mikä vois itteään kiinnostaa.
Suosittelen osallistumaan noihin tapahtumiin tilaisuuden tullen!
-Kata-
perjantai 27. huhtikuuta 2018
tiistai 24. huhtikuuta 2018
PAM
IHAN ALUKSI ilmoitusluontoinen asia! Blogin tämän hetkinen nimi on hätäisesti keksitty ja se tulee paremman idean iskiessä varmaan muuttumaan, että nimiehdotuksia tulemaan, kiitos! :D
Voi hyvä tavaton. Tosiaan tulin sunnuntaina kotiin Tikkakoskelta ja olin aivan mielettömän migreenin kourissa (again) menossa nukkumaan, kun isä osotti pöydällä lojuvaa kirjettä. Kirje Puolustusvoimilta.
Tärisevin käsin avasin sen ja ensimmäisenä silmiin osui teksti "Palveluksen aloittamismääräys". Voi luoja. Sitte katoin, että joukko-osaston kohdalla luki Niinisalo, ja aloittamisaikana 2/19. Hetken olin jo ihan kauhuissani, et ei hitto, en mä vuotta kyllä odota. Sitten tarkemmin katsoessani siinä olikin 09.07.2018. MITÄH?! Aloin vaan itkeä, en tiedä oliko se onnesta vai kauhusta... Varmaan molemmista. Hoin vaan isälle, että "en mä oo valmis, ei mun kunto oo tarpeeks hyvä" :D
Tosiaan olin niin henkisesti valmistautunut astumaan palvelukseen 1/19, mutta käy tämäkin. Olen vain lukenut, että tammikuu olisi moneltakin kantilta parempi aika aloittaa palvelus, mutta tiedä häntä. Kai se on mielipideasia ja mielummin meen nyt heti, kun että odotan ja alotan ns. keskellä lukuvuotta (jos nyt saan siis koulupaikan ja sitä pitäis lykätä).
Olen lukenut, että talvi-ruk on kamalin asia maan päällä. Että kesällä aloittaneiden rankimmat harjoitukset ajoittuu just sinne marras-joulukuun paskasäille. Oon lukenut vaikka ja mitä, mutta toisaalta ehkä on hyvä, että oppii peruasiat kesällä, niin voi talvella keskittyä uusiin asioihin. En mä tiiä. Nyt pitää vaan jatkaa ahkeraa urheilua ja järjestellä asioita ennen heinäkuuta. Jännittääääääää.
-Kata-
Voi hyvä tavaton. Tosiaan tulin sunnuntaina kotiin Tikkakoskelta ja olin aivan mielettömän migreenin kourissa (again) menossa nukkumaan, kun isä osotti pöydällä lojuvaa kirjettä. Kirje Puolustusvoimilta.
Tärisevin käsin avasin sen ja ensimmäisenä silmiin osui teksti "Palveluksen aloittamismääräys". Voi luoja. Sitte katoin, että joukko-osaston kohdalla luki Niinisalo, ja aloittamisaikana 2/19. Hetken olin jo ihan kauhuissani, et ei hitto, en mä vuotta kyllä odota. Sitten tarkemmin katsoessani siinä olikin 09.07.2018. MITÄH?! Aloin vaan itkeä, en tiedä oliko se onnesta vai kauhusta... Varmaan molemmista. Hoin vaan isälle, että "en mä oo valmis, ei mun kunto oo tarpeeks hyvä" :D
Tosiaan olin niin henkisesti valmistautunut astumaan palvelukseen 1/19, mutta käy tämäkin. Olen vain lukenut, että tammikuu olisi moneltakin kantilta parempi aika aloittaa palvelus, mutta tiedä häntä. Kai se on mielipideasia ja mielummin meen nyt heti, kun että odotan ja alotan ns. keskellä lukuvuotta (jos nyt saan siis koulupaikan ja sitä pitäis lykätä).
Olen lukenut, että talvi-ruk on kamalin asia maan päällä. Että kesällä aloittaneiden rankimmat harjoitukset ajoittuu just sinne marras-joulukuun paskasäille. Oon lukenut vaikka ja mitä, mutta toisaalta ehkä on hyvä, että oppii peruasiat kesällä, niin voi talvella keskittyä uusiin asioihin. En mä tiiä. Nyt pitää vaan jatkaa ahkeraa urheilua ja järjestellä asioita ennen heinäkuuta. Jännittääääääää.
-Kata-
maanantai 23. huhtikuuta 2018
Intti tutuksi naisille - Tikkakoski
Olin viime viikonloppuna Tikkakoskella MPK:n Intti tutuksi naisille-kurssilla. Perjantaina klo 15 alkoi ilmoittautuminen, mut olin paikan päällä jo hyvissä ajoin ja liukuhihnatekniikalla jaettiin varusteet rinkkoihin, jonka jälkeen siirryttiin tupiin vaihtamaan vaatteet. Kurssilaisia oli kahden tuvan verran ja meiän tuvassa oli yhdeksän nuorta naista, jotka ovat kaikki hakeutuneet/hakeutumassa asepalvelusta suorittamaan. Siis en voi muuta sanoa, kun että meidän tupa oli aivan huippu. Ryhmähenki oli aivan loistava ja "kaveria ei jätetä" oli kyllä vahvasti läsnä. Täytyy vaan toivoa ja rukoilla, että omallekin palvelukselle osuis noin hyvät tupakaverit kohdalleni.
Eli perjantaina varusteiden vaihdon jälkeen kurssi aloitettiin minuuttikäyttäytymisen, sulkeisten ja tahtimarssin harjoittelulla, jonka jälkeen meillä oli Minä varusmiehenä -oppitunti. Meille pidettiin iltavahvari ja sit syötiin iltapala ja oli aika mennä nukkumaan. Meidän tuvassa oli vain yksi (1) yläpunkka ja minä yläpunkka-kammoisena sain sitten nukkua siellä :D Toivon, etten armeijassa joutuisi yläpunkkaan, koska ihan oikeasti pelkään olla siellä enkä saa nukutuksi sen vuoksi.
Lauantaina oli kello 6:00 herätys, jonka jälkeen äkkiä vaatteet päälle ja aamupalalle. Henkilökohtaisesti herätys ei ollut mitenkään paha, olin hereillä jo vähän vaille 6. Aamupalan jälkeen meillä oli rastikoulutusta mm. ensiavun annosta taistelukentällä, aseenkäsittelyä deaktivoiduilla rynkyillä, ekoaseella ampumista ja toimistokäyttäytymistä. Kaikki sujui hyvin ja opimme uudet asiat melko nopeasti. Lounas syötiin metsässä. Muutama kurssilainen tarjoili ruokaa ja muut asettuivat puusta puulle ikään kuin jonoon odottamaan vuoroaan ja aina yhden mennessä hakemaan ruokaa muu joukko siirtyi puulta seuraavalle. Myöhemmin me mentiin tupamme kanssa tetsaamaan. Meille jaettiin kivikautiset taisteluliivit ja sitten siirryttiin metsään harjoittelemaan mm. yksin taistelijana etenemistä sekä joukossa etenemistä. Oli kävelyä, hiipimistä, konttaamista ja sitä actual ryömimistä sekä syöksymistä :D Tuo jälkimmäinen aiheutti huvia ja mustelmia varmaan jokaiselle meistä. Sit otettiin sellanen kolmio-muodostelma, et keskimmäine eteni yksin ja sit reunimmaiset yhdessä. Se oli oikeesti hauskaa! Päivällisen jälkeen me siirryttiin metsään majoitusalueelle, missä pystytettiin joukkueteltta. Kamiinan sytytyksessä oli vähän ongelmia, mut sit ku se lähti ni se tais palaa ihan koko yön sammumatta. Meil oli tunnin kipinävuorot ja mun oli siinä 12-1 vai 1-2 aikaan.
Sunnuntaiaamuna heräsin taas vähän ennen herätystä, joka oli klo 7. Heti ekaks purettiin majoitus ja sit syötiin aamupala. Marssittiin takas kasarmille, missä oli taas oppitunti. Tiivistettynä siis siivottiin tuvat ja palautettiin varusteet, sit syötiin ja lähettiin kotiin.
Unohdin varmasti puolet kaikesta, mitä tehtiin, mutta siis pääpointtina oli se, että oli ihan huikee viikonloppu. Mun mielestä minuutilla jäpittäminen, tahtimarssi ja sulkeiset muutenkin oli kivoja. Meen johtajat ja kouluttajat oli mukavia ja kärsivällisiä, mut kuiteskin tiukkoja. Itse varusmiehillä, jotka oli siis kiinni, oli hupaisaa, kun me harjoteltiin mm. sulkeisia siinä kasarmin etupihalla. Ensin yks pää ilmesty ikkunan taa ja sit toinen ja yhtäkkii siel oli varmaan kymmenen henkilöä tuijottamassa ja nauramassa meille :D
Suosittelen kyllä kaikille vähääkään asepalvelusta pohtiville noita MPK:n kursseja, sieltä sai hyvät eväät mukaan ja muutenkin siellä tutustuu uusiin ihmisiin!
Eli perjantaina varusteiden vaihdon jälkeen kurssi aloitettiin minuuttikäyttäytymisen, sulkeisten ja tahtimarssin harjoittelulla, jonka jälkeen meillä oli Minä varusmiehenä -oppitunti. Meille pidettiin iltavahvari ja sit syötiin iltapala ja oli aika mennä nukkumaan. Meidän tuvassa oli vain yksi (1) yläpunkka ja minä yläpunkka-kammoisena sain sitten nukkua siellä :D Toivon, etten armeijassa joutuisi yläpunkkaan, koska ihan oikeasti pelkään olla siellä enkä saa nukutuksi sen vuoksi.
Lauantaina oli kello 6:00 herätys, jonka jälkeen äkkiä vaatteet päälle ja aamupalalle. Henkilökohtaisesti herätys ei ollut mitenkään paha, olin hereillä jo vähän vaille 6. Aamupalan jälkeen meillä oli rastikoulutusta mm. ensiavun annosta taistelukentällä, aseenkäsittelyä deaktivoiduilla rynkyillä, ekoaseella ampumista ja toimistokäyttäytymistä. Kaikki sujui hyvin ja opimme uudet asiat melko nopeasti. Lounas syötiin metsässä. Muutama kurssilainen tarjoili ruokaa ja muut asettuivat puusta puulle ikään kuin jonoon odottamaan vuoroaan ja aina yhden mennessä hakemaan ruokaa muu joukko siirtyi puulta seuraavalle. Myöhemmin me mentiin tupamme kanssa tetsaamaan. Meille jaettiin kivikautiset taisteluliivit ja sitten siirryttiin metsään harjoittelemaan mm. yksin taistelijana etenemistä sekä joukossa etenemistä. Oli kävelyä, hiipimistä, konttaamista ja sitä actual ryömimistä sekä syöksymistä :D Tuo jälkimmäinen aiheutti huvia ja mustelmia varmaan jokaiselle meistä. Sit otettiin sellanen kolmio-muodostelma, et keskimmäine eteni yksin ja sit reunimmaiset yhdessä. Se oli oikeesti hauskaa! Päivällisen jälkeen me siirryttiin metsään majoitusalueelle, missä pystytettiin joukkueteltta. Kamiinan sytytyksessä oli vähän ongelmia, mut sit ku se lähti ni se tais palaa ihan koko yön sammumatta. Meil oli tunnin kipinävuorot ja mun oli siinä 12-1 vai 1-2 aikaan.
Sunnuntaiaamuna heräsin taas vähän ennen herätystä, joka oli klo 7. Heti ekaks purettiin majoitus ja sit syötiin aamupala. Marssittiin takas kasarmille, missä oli taas oppitunti. Tiivistettynä siis siivottiin tuvat ja palautettiin varusteet, sit syötiin ja lähettiin kotiin.
Unohdin varmasti puolet kaikesta, mitä tehtiin, mutta siis pääpointtina oli se, että oli ihan huikee viikonloppu. Mun mielestä minuutilla jäpittäminen, tahtimarssi ja sulkeiset muutenkin oli kivoja. Meen johtajat ja kouluttajat oli mukavia ja kärsivällisiä, mut kuiteskin tiukkoja. Itse varusmiehillä, jotka oli siis kiinni, oli hupaisaa, kun me harjoteltiin mm. sulkeisia siinä kasarmin etupihalla. Ensin yks pää ilmesty ikkunan taa ja sit toinen ja yhtäkkii siel oli varmaan kymmenen henkilöä tuijottamassa ja nauramassa meille :D
Suosittelen kyllä kaikille vähääkään asepalvelusta pohtiville noita MPK:n kursseja, sieltä sai hyvät eväät mukaan ja muutenkin siellä tutustuu uusiin ihmisiin!
-Kata-
torstai 12. huhtikuuta 2018
Valintatilaisuus
Viime kirjoituskerrasta onkin jo tovi aikaa, sillä armeijan saralla ei ole tapahtunut mitään mielenkiintoista, tämän viikon tiistaita lukuunottamatta. Muulta osin elämäni onkin ollut varsin mielenkiintoista. Kotiuduin juuri Ranskasta, jonne lähdin asumaan vajaaksi kuukaudeksi. Lähtö tapahtui muutaman päivän varotusajalla. Reissu oli loistava ja sain taas uusia ystäviä ympäri maailmaa. Kotiin oli kuitenkin palattava, koska noin kuukausi sitten postilaatikkoon kolahti kutsu naisten naisten vapaaehtoisen asepalveluksen valintatilaisuuteen. Siispä saavuin Suomeen 6.4 ja 10.4 oli Turussa valintatilaisuus.
Ajoin Turkuun itsekseni eikä oikeestaan missään vaiheessa jännittänyt... Paitsi kun pääsin perille, niin johan alkoi perhoset lennellä :D... Heti parkkipaikalla onneksi sain seurakseni toisen nuoren naisen ja yhdessä käveltiin liikennettä ohjaavien kurkkusalaattien ohi sisätiloihin. Siellä tarjottiin ensiks leipä ja kahvi, jonka jälkeen auditoriossa tilaisuus julistettiin avatuksi. Valintatilaisuus oli jaettu A ja B osaan, joista A oli aamulla ja B alkoi 11:30. Kuuluin itse jälkimmäiseen ryhmään, jossa meitä hakijoita oli enemmän. Koko päivä oli aikalailla istuskelua, kuuntelua ja odottelua. Ensin meille pidettiin vapaaehtoisen asepalveluksen oppitunti, jossa puhuttiin jo varmasti monelle tutuista asioista. Lyhyen tauon jälkeen jo kotiutuneet ja vielä armeijassa olevat naissotilaat puhuivat kokemuksistaan, antoivat vinkkejä ja vastasivat kysymyksiin. Lisäksi saimme kokeilla taisteluvarustusta, joka ei ollut lainkaan niin paha kuin itse odotin. Siitä kylläkin puuttui joitakin varusteita, joten se ei ollut täyspainoinen. Vasta päivän loppupuolella alkoivat lääkärintarkastukset ja haastattelut, joita olin jännittänyt koko päivän. Olin aikalailla viimeinen, joka niihin meni ja eräs iso herra vitsaili meille, että parhaat paikat jaetaan viimeisille. Olisipa asia näin :D
Lääkärintarkastus ei vastannut lainkaan odotuksiani. Kuvitelmissani lääkäri tutki minut suurennuslasilla läpikotaisin, mutta todellisuudessa naureskelimme erikoista sukunimeäni sen muutaman minuutin ajan, kun siellä huoneessa olin. Tämän jälkeen oli haastattelu, joka sekin kesti maksimissaan kaksi minuuttia. Minulta kysyttiin vain, että minne ja milloin haluaisin mennä ja olenko valmis ottamaan lyhyelläkin varotusajalla 2/18 paikan vastaan. Haastattelun jälkeen päivä oli osaltani ohi ja lähdinkin ajamaan takaisin Poriin. Päivä oli tavallaan niin uuvuttava, että nukahdin heti klo 19 päästyäni kotiin.
Nyt ei voi taas muuta kuin odotella ja toivoa, että posti tuo tullessaan kivoja kirjeitä. En pidä lainkaan varmana, että juuri minut valitaan suorittamaan asepalvelusta, mutta toivon todella, että olen yksi niistä onnekkaista. Ollaan taas kuulolla, kun osaan kertoa enemmän tilanteestani!
-Kata-
Ajoin Turkuun itsekseni eikä oikeestaan missään vaiheessa jännittänyt... Paitsi kun pääsin perille, niin johan alkoi perhoset lennellä :D... Heti parkkipaikalla onneksi sain seurakseni toisen nuoren naisen ja yhdessä käveltiin liikennettä ohjaavien kurkkusalaattien ohi sisätiloihin. Siellä tarjottiin ensiks leipä ja kahvi, jonka jälkeen auditoriossa tilaisuus julistettiin avatuksi. Valintatilaisuus oli jaettu A ja B osaan, joista A oli aamulla ja B alkoi 11:30. Kuuluin itse jälkimmäiseen ryhmään, jossa meitä hakijoita oli enemmän. Koko päivä oli aikalailla istuskelua, kuuntelua ja odottelua. Ensin meille pidettiin vapaaehtoisen asepalveluksen oppitunti, jossa puhuttiin jo varmasti monelle tutuista asioista. Lyhyen tauon jälkeen jo kotiutuneet ja vielä armeijassa olevat naissotilaat puhuivat kokemuksistaan, antoivat vinkkejä ja vastasivat kysymyksiin. Lisäksi saimme kokeilla taisteluvarustusta, joka ei ollut lainkaan niin paha kuin itse odotin. Siitä kylläkin puuttui joitakin varusteita, joten se ei ollut täyspainoinen. Vasta päivän loppupuolella alkoivat lääkärintarkastukset ja haastattelut, joita olin jännittänyt koko päivän. Olin aikalailla viimeinen, joka niihin meni ja eräs iso herra vitsaili meille, että parhaat paikat jaetaan viimeisille. Olisipa asia näin :D
Lääkärintarkastus ei vastannut lainkaan odotuksiani. Kuvitelmissani lääkäri tutki minut suurennuslasilla läpikotaisin, mutta todellisuudessa naureskelimme erikoista sukunimeäni sen muutaman minuutin ajan, kun siellä huoneessa olin. Tämän jälkeen oli haastattelu, joka sekin kesti maksimissaan kaksi minuuttia. Minulta kysyttiin vain, että minne ja milloin haluaisin mennä ja olenko valmis ottamaan lyhyelläkin varotusajalla 2/18 paikan vastaan. Haastattelun jälkeen päivä oli osaltani ohi ja lähdinkin ajamaan takaisin Poriin. Päivä oli tavallaan niin uuvuttava, että nukahdin heti klo 19 päästyäni kotiin.
Nyt ei voi taas muuta kuin odotella ja toivoa, että posti tuo tullessaan kivoja kirjeitä. En pidä lainkaan varmana, että juuri minut valitaan suorittamaan asepalvelusta, mutta toivon todella, että olen yksi niistä onnekkaista. Ollaan taas kuulolla, kun osaan kertoa enemmän tilanteestani!
-Kata-
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)