Viime kerrasta on aikaa, sillon olin lähdössä ekaan harjotukseen Nibizan aurinkorannoille palaamisen jälkeen. Kyseinen harjoitus oli opettavainen ja pääsin toimimaan mm. tulitoiminnan valvojana puolustusammunnoissa, eli annoin asemaanmenokäskyn, seurasin ammunnan etenemistä ja lopulta annoin palautteen omalle ryhmälle. Toimintaa johti luutnantti, joka antoi meille ohjeet.
Viime kirjoituksessa pohdin, onkohan jaosjohtajan homma oikea mulle, mut en vois olla kiitollisempi saadessani toimia tässä asemassa. Tää on opettanut mulle enemmän, kun oisin osannut muutama kuukaus sit ees kuvitella. Jokaisessa harjoituksessa on tullut opittua älyttömästi uusia asioita, organisointia, tilanteenmukaista toimintaa, stressin- ja paineensietokykyä, kärsivällisyyttä, periksiantamattomuutta sekä ongelmanratkaisutaitoa ja vaikka mitä. Harjoituksia on ollut aika paljon ja vielä on yks jäljellä. Ens viikolla lähetään vikaan harjotukseen. Valitettavasti me ei päästä Rovalle eikä mihinkään muuallekaan, mut onneks Haminassa sai nähä vähän erilaista maastoa korkeuseroineen.
Vaikka pääosin kaikki on ollut mielettömän hienoo ja oon kiitollinen kaikesta kokemastani, on ollut niitä hetkiä kun oikeesti aivot on ylikierroksilla ja tekis mieli vaan kaivautua piiloon poteroon eikä enää tehdä mitään. Täten todettakoon, että kaikessa on huonot puolensa ja oonkin listannut asioita, jotka tekee varusmiesjohtajan arjesta välillä vähän rankkaa ja hermoja raastavaa:
- Jatkuva vastuu ja kysymyksiin vastaaminen (tyhmiä kysymyksiä ei ole...)
- Löysät ja gonahtaneet yksilöt (näitä on aina, kaikkialla, niin siviilissä ku armeijassaki eikä niille voi mitään, mutta silti ne rasittaa muiden mieltä)
- Kaipuu p-kauden ja aukin aikoihin, kun voi vain olla ja harjoitella vastuun kantamista ja johtamista lyhyen aikaa kerrallaan, mutta oli kuitenkin varaa olla "tyhmä" ja pääosin rivimies.
- Helposti kertyvä stressi ja tunteet. Itse ainakin stressaannun välillä helposti enkä tahdo purkaa tunteitani, jolloin ne kasaantuu ja sitten oon vähän aikaa pieni hermoraunio.
- Harjoitukset -> muut nukkuu ja rötisee, mä oon yleensä tiedustelemassa seuraavaa aluetta tai valmistelemassa muuten vaan tulevaa varten, aina kuitenkin valmiudessa lähtemään, joten vaikka olisinkin teltassa muiden kaa, oon yleensä hereillä ja kengät jalassa valmiina lähtöön. Vasta illalla pääsen oikeesti pitkäkseni. Toki on myös poikkeuksia: joskus ehdin jopa itsekin vetämään tirsat päivällä.
Listaamani asiat tottakai ärsyttää välillä, mutta ne ei kuitenkaan oo ylitsepääsemättömiä. Loppujen lopuks kyseiset seikat on aika pieniä kaiken sen muun ohella, mitä saan kokea. En vaihtais hommiani muuhun mistään hinnasta ja onhan tää nyt hienoo päivittäin haastaa itseään. Ja all in all, mä pidän siitä vastuusta, joka mulle uskotaan ja täten tulee paljon positiivisia kokemuksia, kun saa hommat onnistumaan. Tää ei kuitenkaan toteutuis ilman mun loistavia palvelustovereita, joten isot shoutoutit heille :3
Kaunistelematta asiaa, jaksaminen on välillä finaalissa, mut oon listannut harjotuksissa asioita, mistä saan voimaa taas jaksaa painaa hommia. Seuraava lista ei sisällä kaikkea, mut siinä on niitä, mitä mulle on ekana tullut mieleen.
- Raikas vesi (JUOKAA SITÄ VETTÄ!!)
- Yksin vietetyt hetket -> aina kun jään yksin, vedän henkee, venyttelen ja suljen silmät. Otan rauhassa ja nautin hiljasuudesta. Kuulostaa ehk hölmöltä, mut viikon harjotuksessa ei ihan kovin paljoo tuu oltua yksin.
- Onnistumiset, niitä tulee aina ja kaikki kääntyy aina parhain päin
- Palveluskaverit
- Suklaa ja sipsit....
- Tulevan ajattelu -> kaikki loppuu aikanaan
- Rauhallisena pysyminen. Tää on ollu mulle jäätävä edistysaskel; oon hyvin temperamenttinen ja äkkipikanen ihminen, ja on melkein hassua huomata miten nykyään reagoin asioihin tosi rauhallisesti.
- "Putkikatse" -> vaikeina hetkinä en edes ajattele sitä, miten paskaa sillä hetkellä on. Teen vaan ja asia hoituu kyllä (pallot 3 ja 6!!)
- Illalla kun pääsee telttaan ja saa jauhaa päivän tapahtumista muiden telttalaisten kaa
- Huono huumori (väsyneenä kaikki on 1000 kertaa hauskempaa)
- Perustamisen jälkeinen lepääminen, mikä ei kylläkään yleensä kauheesti koske mua :D
- Kun tykit alkaa laulaa ja tietää, että meiän ansiosta yhteydet toimii (viestihonor <3)
- Ajatus siitä, että tää koetaan vaan kerran -> vaikka välillä unta olis saatu 3h, vettä satais vaakatasossa ja kaikkia vituttais, niin sit kun muistaa, et tää on ainoo kerta elämässä (on siis toivottavaa ettei jouduta sotaan :-)), kun me ollaan tällä kyseisellä porukalla rämpimässä metikössä, niin kummasti vaan muistaa nauttia kaikista hetkistä. Jossei sillä kyseisellä hetkellä, niin viimeistään aika kultaa muistot...
All in all, oon todella tyytyväinen ja ilonen suoriutumisestani johtajana tähän asti. Vielä on (vaan?!!) 20 päivää inttiä jäljellä ja aion jatkaa samaan malliin loppuun asti ja toivottavasti vielä armeijan jälkeenkin..
Mulla on takataskussa muutamia asioita, mitä tuon esille seuraavassa kirjotuksessa, mitä alan varmaan tekemään heti tähän perään, koska oon lomilla ja oon kipee, niin nyt on ainakin aikaa kirjotella :D
-Kata-
