Yhdeksän päivän lomien jälkeen oli aika palata virkistyneenä kassulle ja alkaa valmistautumaan kurssijuhlaa varten. Juhlaa edeltävä päivä kului valmistellessa; kannettiin jääkaappeja, koristeltiin ja järjesteltiin. Hommaa oli aivan älyttömästi, mut onneks meitä upseerioppilaitakin on useempi sata, niin saatiin kaikki valmiiksi. Samaan aikaan päärakennuksessa luovutettiin verta ja EVK voitti perinteikkään verimaljan, eli me luovutettiin eniten verta!
Juhla-aamu alkoi ruusurynnäkön harjoittelulla, jonka jälkeen meille jaettiin punaiset ruusut vähän ennen h-hetkeä. Ruusurynnäkkö alkoi ja marssittiin rumpujen tahdissa kohti päärakennuksen etupihaa, jonka toisella puolella avecit olivat odottamassa. Marssimme purppuran savun läpi kasirivissä aveceja vastapäätä, jossa kuuntelimme puheen ja tervehdimme airueen päällikköä. Tämän jälkeen tuli käsky: "ruusu-suuhun-vie" sekä "valmistautukaa ruusurynnäkköön", jolloin varusmiehet pakkautuvat jonottain kiinni toisiinsa niin, että ensimmäinen on kyykyssä ja viimeinen seisoo. Tämän jälkeen ilmaan kajahtivat sanat "tul-ta", jolloin ruusu-suiset miehet ja naiset ryntäsivät juoksuun aveceja kohti.
Tässä video ruusurynnäköstä: https://www.youtube.com/watch?v=4-q8IzmQV4k
Avecin löydyttyä otettiin suunta kohti bussia, joka vei meidät hotellille. Siellä oli aikaa valmistautua iltaa varten. Varsinainen juhla alkoi juhlapäivällisellä, jonka jälkeen siirryttiin päärakennukseen. Ohjelmassa oli paljon tanssimista, nauramista, kuvien ottamista ja kauan odotettu speksi, jota varten harjoiteltiin monta iltaa ennen kurssijuhlaa. Ilta päättyi liian nopeasti ja oli aika palata hotelleille. Seuraavana aamuna loistavan aamupalan jälkeen oli aika saattaa avecit paluubusseihin ja suunnata itse takaisin kasarmille siivoamaan edellisen illan jälkiä.
Kiitos maailman parhaalle ja kauneimmalle avecille, ystävälle, sielunsiskolle.
Arki jatkui normaalisti ja edessä oli rukin "loppusota" eli Pahkajärven ampuma- ja taisteluharjoitus. Harjoitus alkoi rutiininomaisesti kalustamisella ja pakkaamisella. Aamulla meidän joukkue lähti ennen muita matkaan, sillä edessämme oli hyökkäysharjoittelu, jonka kadetit olivat meille järjestäneet. Taivaalta satoi jotain jään ja veden sekoitusta, jonka puolesta olimme läpimärkiä ja ehkä vähän kylmissämme (oikeaoppisen pukeutumisen tärkeys korostuu). Tämä ei kuitenkaan hidastanut menoa vaan päinvastoin. Olin onnekas ja pääsin ampumaan kevyellä kertasingolla! Taaksepäin syöksyvä liekki lämmitti mukavasti takareisiä, vaikka koitin olla mahdollisimman vinossa jottei liekit nimenomaan polttaisi jalkoja. Vihdoinkin p-kaudella jankattu kessin käytön harjoittelu tuli tarpeeseen. Tässä taas todettakoon, olkaa vapaaehtoisia, sillä voi päästä tekemään siistejä juttuja.
Hyökkäysharjoittelun jälkeen suuntasimme ensimmäiselle alueelle, mihin toinen joukkue oli onneksi perustanut osan meidän komentopaikasta. Vaikka ilta venyi pitkäksi, lopulta kuitenkin pääsimme nukkumaan* (*eli viestimiehenä pyörittämään miljoonaa eri vartiovuoroa). Harjoituksen aikana teimme pari siirtoa, joista toinen tehtiin illalla ja olimme valmiita ehkä 1-2 aikaan yöllä.
Pahkajärven harjoitus oli osaltaan rankka, mutta toisaalta aika rento. Harjoittelimme paljon ylläpitoa ja teimme yhteistyötä tulipatterin kanssa, jotka ampuivat kovia tykeillä. Kuulosti älyttömän siistiltä, kun tykit lauloivat aamusta iltaan, ensin kuului laukaus, sitten suhinaa ammuksen kiitäessä ilmojen halki ja lopulta räjähdyksen ääni, kun ammus osui maaliin. Pääsimme välittämään tulikomentoja tulenjohtajien ja tulitoimintaupseerien välillä, mikä oli mukavaa vaihtelua normaaliin viestipäivystykseen ja mielenkiintoista oppia.
Harjoituksen aikana päästiin myös saunaan ja suihkuun. Toimintakyvyn ylläpitäminen korostuu noin pitkällä harjoituksella; on tosissaan huolehdittava kuivista sukista, riittävästä ravinnon ja nesteen saannista sekä unesta, jahka se on mahdollista. Kuten aiemmin mainitsin, viestimiehen yöt kuluvat pitkälti erilaisten vartiovuorojen parissa, joten unet tahtovat jäädä parin tunnin pintaan. Siihen kuitenkin tottuu ja erityisesti kiertoparivartio vo iolla jännittävää, jos sattuu kohtaamaan vihollisen (tai jotakin muuta mielenkiintoista) yön aikana. Myös viestipäivystys on loistava nakki työ, koska a) sen aikana voi opiskella kaikkia aselajiimme kuuluvia kikkoja sekä saloja ja b) onhan kontissa nyt kiva olla, toisin kuin jossain puun juurella tuijottamassa pimeyteen. Ammatinvalintakysymys, just saying.
Harjoitus päättyi iloisissa, mutta ehkä vähän ristiriitaisissa fiiliksissä, sillä tää oli viimeinen yhteinen harjoitus tällä porukalla. Toisaalta kipinä-tj0 ja harjoitus oli kaikin puolin hyvä ja hauska sekä uuvuttava, joten paluu kassulle oli odotettu tapahtuma. Seuraavan blogitekstin toivottavasti kuittaa rouva kokelas...
-Kata - upseerioppilas Huru-
Harjoitus päättyi iloisissa, mutta ehkä vähän ristiriitaisissa fiiliksissä, sillä tää oli viimeinen yhteinen harjoitus tällä porukalla. Toisaalta kipinä-tj0 ja harjoitus oli kaikin puolin hyvä ja hauska sekä uuvuttava, joten paluu kassulle oli odotettu tapahtuma. Seuraavan blogitekstin toivottavasti kuittaa rouva kokelas...
-Kata - upseerioppilas Huru-
