AUK:n eka harjoitus

Pitkästä aikaa mullakin on jotain kerrottavaa! 

Aukin neljäs viikko takana ja joka perjantai toteen saman asian: aika menee täällä ihan älyttömän nopeesti. Meillä oli tällä viikolla eka harjoitus, jossa oltiin ihan vaan meiän auk-porukan kesken. Harjoitus koostui komentopaikan perustamisesta, eli se paikka, jossa kerätään taisteluun liittyviä tietoja välittäen ne edelleen muualle. Perustamisessa ja purkamisessa tulisi päästä tiettyihin aikamääreisiin ja me päästiin niihin aikalailla ekasta päivästä asti.

Maanantaina pakattiin kamat autoihin ja illan puolella lähdettiin alueelle, missä pystytettiin teltat. Siinä meni aika kauan, ku porukka alko väsyä ja ulkona oli säkkipimeetä. Teltat kuitenkin saatiin pystytettyä ja päästiin nukkumaan.

Tiistaina alettiin tekemään niitä purkamisia ja perustamisia. Tehtiin niin hyvällä sykkeellä se koko aika, että päästiin jo kasin aikaan nukkumaan.

Keskiviikkona satoi aamusta alkaen, mut sekään ei hidastanut tekemistä. Edelleen perustettiin ja purettiin hyvällä vauhdilla. Sade ei haitannut lainkaan, kun oli pukeutunut kunnolla ja ympärillä oli hyvä porukka. 

Torstai oli vika päivä, jolloin purettiin teltat ja tehtiin kertaalleen perustaminen ja purku. Ainoo asia, mikä oikeesti ehkä vähän rasitti mieltä oli kalustohuolto harjotuksen jälkeen, kun suoraan metsästä tultuamme alettiin huoltaa käytettyä kalustoa, jota viestipuolella riittää. Mut sekin saatiin aikanaan tehtyä ja päästiin vihdoin viettää vapaa-aikaa ja nukkumaan. 

Meiän porukan ryhmähenki kasvoi tän viikon aikana taas ihan älyttömästi; jokanen tukee toistaan ja me ollaan ku pieni perhe. Nää intin kaverisuhteet eroaa niin paljon siviilin kaverisuhteista, koska me tehään yhessä sellasia asioita, mitä ei kukaan muuten tee. Ja kun me selvitään niistä kaikista haasteista, iloista ja suruista yhessä ni se side meiän välillä on ihan uskomaton. 

Vinkkinä sanottakoon, että kannattaa aina pitää mukana jotain proteiinipatukoita tai muuta helppoa syötävää, kun teltoilla ei aina ehdi käymään ja välillä ruokaa ei ehdi syömään. Juomarakko osottautui todella käteväksi myöskin. Ostin XXL:stä Camelbakin juomarakon joka toimi loistavasti.

Vartiovuoroista poterovuoro oli ehdottomasti puuduttavin, kun istuu yksin ainakin tunnin verran poterossa. Aika menee hitaasti ja jossain vaiheessa alkaa kuvitella näkevänsä ja kuulevansa kaikkea ja lisäks väsy yllättää helposti, mut kyllä aina keinot keksii ettei väsytä. Esimerkiks ajattelee kaikkee pelottavaa ja sit istuu paskat housussa tuijottaen puiden lomaan ku kuvittelee sieltä saapuvan joukko kaunoja ja pellejä! :-)

Toimin harjoituksen alussa vääpelinä, eli hoidin ruuat, vedet, polttopuut ja polttoaineen porukalle. Se oli tosi mielenkiintonen ja kiva nakki, vastuu oli kuitenkin aika suuri, kun piti koko porukalle järjestää mm. ruokailu. 

Yks asia vielä: "kerrasta kunnolla" vois olla meiän porukan, ja miksei jokaisen, motto.  Sillon yöllä kun pystytettiin niitä telttoja hirveen väsymyksen kourissa, me tehtiin se kuitenkin niin hyvin, et ne teltat pysy pystyssä myös ne kevyet myrskytuulet keskiviikkoyönä. Samallailla kaiken tekeminen kunnolla jo alusta alkaen mahdollistaa pitemmän vapaa-ajan ja paremman mielen, kun ei tarvi samaa asiaa hinkata montaa kertaa. 

Tuleva viikko on vähän normaalista poikkeava  Maanantaina meillä on n. 20km marssi ja tiistaina mennään pitkästä aikaa ampumaan. Lisäks meillä on mm. taistelua rakennetulla alueella ja ensiapukoulutusta.

-Kata-

Stressinaiheet ennen inttiä

Kirjoitin ennen intin alkua listan asioista, jotka stressas mua ja mun kanssa palvelukseen astuvia naisia. Varoituksen sana; tän postauksen teksti tulee olemaan hyvin suorasanaista ja hienostelematta kirjoitettua.

• Saako punkan valita? - Tää stressas mua aika paljon, koska oon joskus nukkunut yläpunkassa ja se oli hyvin raskas kokemus :d. Punkan sai valita vapaana olevista (pl. alikkien punkat), joten mitä aikaisemmin saavut paikalle, sitä suuremmalla todennäköisyydellä saat valita hyvän punkan ja kaapin. 

• Pärjääminen fyysisesti? - Koskettanee jokaista, mutta turhaan sitä jännittää. Koulutus on melko nousujohteista, joten kaikkien tulisi pysyä mukana. Toki suosittelen ehdottomasti treenaamaan hyvissä ajoin ennen intin alkua jottei kaikki fyysinen rasitus ois ihan hirveetä. 

• Paikkojen hajoaminen? - Tähän vois sanoa, että hyvä fyysinen kunto ehkäisee pitkälti loukkaantumisia. Toki onnettomuuksille ei voi mitään, mut esim. marssimurtumien tai selkäkipujen todennäköisyyttä voi vähentää sillä, et totuttelee kantamaan painavampia taakkoja. Vaikka intti muuten onkin nousujohteista, niin tetsarin painoa ei voi lisätä vähitellen, vaan se on suoraan sen noin 10 kiloa. Se oli ekoina kertoina ihan jäätävää. Me mentiin ampumaan räkäpäitä noin kilometrin päähän yksiköstä ja jokainen oli aivan rikki sillä matkalla, mut nykyään se ei tunnu enää missään. Siihen tottuu, mut se on aluks väistämättä hyvin ikävää. Varsinkin ku tetsari ja sirpaleliivi on joku 4 kokoa liian iso. Lisäks iskuja vaimentavat kengänpohjalliset on omiaan ehkäisemään rasitusmurtumia ja muita vaivoja. Kannattaa venytellä ja huoltaa lihaksia iltasin tai kun ehtii. 

• Rahan puute - Tää on niin ihmisestä riippuvaa, mut mulla ei mee rahaa mihinkään muuhun ku Pringleseihin ja suklaaseen, joten pärjään oikeen hyvin päivärahoilla. Mut jos asuu vuokralla jne tms niin se on asia erikseen. Joka tapauksessa kannattaa tehä töitä ennen inttiä, ni ei tarvi jokasta penniä venyttää.

• Sopivien varusteiden saaminen - Homman jujuhan on se, että varusteet on sopivan kokoisia, vain sotilas on väärän kokoinen. Mutta ei, sieltä ei voi saada sopivan kokoisia varusteita. Tai jotkut voi, ja vaikka sais kaks artikkelia samaa, samankokoista vaatetta niin se toinen on silti ehkä kolme kertaa isompi. Eli jos saat esimerkiks särmän palveluspuvun, älä herran jumala luovu siitä. Suurin osa kuitenkin kulkee kassulla sellasissa kunnon aavikkopuvuissa, eli noin 180 vuotta vanhoissa, kulahtaneissa vaatteissa. Sanotaan, että PV:n varusvaihto on tosi hyvä ja toimii; viikoittain uudet, puhtaat ja ehjät vaatteet jokaiselle varusmiehelle. Mut meiän yksikkö oli just viisi viikkoa pääsemättä varusvaihtoon. Kun me päästiin sinne, mä sain kolme t-paitaa, joissa yhestä irtoo arvolaatan tarrapaikka, toisessa on jotain pinttynyttä paskaa koko kauluksen ympärillä ja kolmas on väriltään ennemmin keltainen ku vihree. Ymmärrätte tän ilmiön sitte, ku meette inttiin. Ja siis tärkeintä on saada sopivan kokoiset kengät, ei muulla niin väliä.

• Nälkä - Mulla itellä on aina nälkä, AINA. Silloin erityisesti, ku päivässä kuluu joku yli 3000 kaloria. Onneks muken (muonituskeskus eli intin ruokala) ruoka on ainakin meillä melko hyvää ja PV tarjoaa ruokaa peräti neljä kertaa päivässä (iltapala vapaaehtoinen). Silti mun kaappi koostuu noin 2/3 ruuasta; sieltä löytyy aivan kaikkea, koska kuten sanoin niin oon aina nälkänen ja tauoilla oon aina kaapilla syömässä jotain. Suosittelen pitämään mukana aina jotain välipalapatukoita tai energiageelejä (vaik ne oiski vaa huijausta), mut sitä kiittää itteään, ku ruokaa ei näy, mut omasta tetsarista löytyy muutama välipala.

• Haiseeko kaikki (erit. tyynyt) homeelta? - Voi ku saisin jonkun selityksen, et miks me ollaan ees stressattu tällasta... No siis jotkut vaatteet ja petivaatteet voi haista vähän tunkkasilta, mut on siinäki yks huolenaihe... :'D

• Ehtiikö paskalle? - Tää on osoittautunut erittäin suureksi ja vakavasti otettavaksi asiaksi. Monelle se aamupaska on pyhä asia, mut valitettavasti kaikki ei sitä ehdi tekemään, kun vessat on aina aamusin varattu ja yleensä mitä enemmän on kiire, sitä ujompi se paska on. Mut kyl sitä aina jostain aikaa löytää!

• Ehtiikö sheivata? - Sille ei ensinnäkään oo mitään tarvetta. Kunhan parta ei kasva, ni kaikki on hyvin. Tosin PV tarjoaa nykyään naisillekin sheivit, joten jokainen tehköön niinku parhaaksi näkee, mut naisilla kestää suihkussa muutenkin poikia kauemmin, joten en välttämättä suosittele suorittamaan sääriviidakon ajelua kassulla. 

Tässä lienee suurimmat stressiä ja harmaita hiuksia aiheuttaneet asiat. Voidaan vaan todeta, että on turha stressata yhtään mitään vaan pikemmin mennä rennolla mielellä. Paskalle ehtii jos on ehtiäkseen ja kunto kohenee harjoittelemalla. Kaikki selviää kyllä, se on vain asenteesta kiinni. 

-Kata-

AUK viikko 1

Aukin eka viikko hurahti silmissä ja tulihan ton viikon aikana opittua jo joitakin viestihommiakin, kuten maston pystytystä ja kenttäpuhelimien käyttöä. Lisäksi meillä oli tst-ammunnat ja käsikranaatin heitto ja heittopanoksen käyttö. Suurimmaksi osaksi kulunut viikko koostui kuitenkin vain oppitunneista.

Torstaina meillä oli taisteluammunnat (hyökkäävä ja puolustava) sekä aidon käsikranaatin heitto. Oli ihan sairaan siistiä, kun koko p-kausi harjoiteltiin noita tilanteita kuivana kera poskilaukauksien (eli huutamalla "laukaus, laukaus") ja kuvitteellisten vihollisten, ja nyt päästiin ampumaan kovilla (eli aidoilla patruunoilla) nousevia tauluja. Myös käsikranaatin heitto oli hieno kokemus, sitä ei kannata lainkaan jännittää eikä missään nimessä jättää heittämättä. En usko, että kovin usein aukee mahdollisuuksia tehä näitä juttuja paitsi intissä, joten ottakaa kaikki ilo irti ja käyttäkää kaikki mahdollisuudet tollasten juttujen suorittamiseen. Torstaita edeltävänä yönä heräsin vähän ennen kolmea päivystämään ja valvoin aina siitä asti torstai yöhön, ja sen mukainen oli olokin; illalla ku pääsin kotiin kaaduin vaan sänkyyn sen enempiä murehtimatta. 

Eilisen mehäpäivän jälkeen päästiin lomille ja tää perjantai on HL eli henkilökohtainen loma. Tekee ihan hyvää gineksen jälkeen olla kotona päivä pitempään ja ladata akkuja ens viikkoon, koska meil tulee olemaan niin paljon uusia juttuja ja koulutuksia eikä sitä tulevan tiedon määrää voi ees käsittää. Ens viikolla on myös eka kirjallinen koe ja sulkeisten koe, missä me pidetään sulkeisia toisillemme ja siinä arvioidaan jokaisen suoritusta.

Meiän viikko-ohjelma tulee AUK1 aikana koostumaan pitkälti tietty koulutushaarakoulutuksesta eli viestilinjan koulutuksesta, mut lisäks meil on viikottain pari kertaa aamuliikuntaa, liikuntakoulutusta muutenkin ja sulkeisia. Metsäöitä meillä on yhteensä noin viikon verran. Ne vähän jännittää, kun p-kaudella oli vaan tosiaan se yksi yö teltassa... Näiden ohella meillä on myös aika paljon erilaisia kokeita ja testejä. Tää AUK1 kestää siis 7 viikkoa, jonla jälkeen jatketaan joko auk2 tai ruk, se selviää sitten joskus. 

Odotettavissa on siis rankkoja, mutta antoisia viikkoja, hikeä ja kyyneleitä sekä kipua ja mustelmia, mut motivaatio on niin korkeella, että uskon ja toivon selviäväni tulevasta hengissä ja toivottavasti myös kunnialla. Lisäks meiän aukkiporukka on niin huippu etten hetkeäkään epäile, etteikö me tuettais toisiamme paskoina hetkinä. 

-Kata-